Kyllä pisti taas eilen aamulla vihaks! Juttuhan alkaa siitä, että viime vuoden puolella mulle soitti joku nainen, lehtimyyjä. Sillon sanoin, että ei pysty vaikka tahtoskin kun ei nyt oo rahaa. Sovittiin et soittaa alkuvuodesta että mikä on meininki sillon. No, soitti viime viikolla, olisko ollu keskiviikkona.

Se Deko-lehti niistä vähän houkutti, mut en oo sitä pitkiin aikoihin ees päässy selaileen (joku -07 lehti mulla pyörii nurkissa) niin halusin eka vähä jossain kattoa miltä se vaikuttaa. Ja taas sovittiin uudesta soitosta, että soittaa joku päivä tällä viikolla, et käyn siihen mennes kirjastos tai kaupas kattomas mimmonen se lehti on.

Sillon ko se viime viikolla soitti, oli ilta ja se kysykin, että onko tällai illalla parempi soittaa. Sanoin et joo ja sovittiin et joskus siinä kuuden - seittemän aikaan ehtoolla hän jonain päivänä soittaa. No per#¤#&! Täti soitti maanantaina aamulla ennen yhdeksää! Ja toisen kerran kymmentä yli. Joo, en vastannu, mut toisen soiton jälkeen laitoin tekstarin, joka kuului näin:

 *Kiitos, aamuherätyksestä, kahdesta! Oli puhe, et soitat joku päivä, ILLALLA kuuden-seitsemän aikaan. Opettele kello tai merkkaa ylös mitä sovit. En tilaa, kiitos!*

Mä jo oikeesti sitä lehtee harkittin, mut niin halvalla ei tarjookaan, et siltä myyjältä ostan mitään! Mulla on unirytmit taas ihan sekasin, enkä tosiaan oo siihen aikaan viä hereillä ja siks sanoinki et ehtoolla. Enkä kumminkaan voi äänettömäks puhelinta laittaa ku voi olla et jonku oikeesti täytyy saada mut kiinni. 

Hemmetti et ärsytti!  Mut luulis kauppurinki jotain oppineen.. Mutta säästyipä mulla rahat..